Heips!
Halusin nyt kirjoittaa fiiliksiä elämästä, kaikesta mitä on tapahtunut sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnella, 125km päähän kotoa. Lyhyt matka, tiedän.
Mutta ekaks mun pitää sanoa, että en kadu pätkääkään. Onhan tää muutto ja muu ollu aika rankka elämänmuutos, tullu paskaa niskaan, mut sitäkin ennemmän tapahtunu kaikkee hyvää. Ekat kuukaudet oli aika rankkoja, koska en tuntenut ketään ja mulla kesti vähän kauemmin päästä jengiin mukaan, vaikka meidän luokka on alusta alkaen ollut aivan mahtava. (pientä ainaista draamaa lukuunottamatta :D <3) Ja tietysti kun oli tottunut näkemään exää lähes päivittäin. Mietin hetken lopettamista, kun parisuhde kärsi, en tuntenut ketään ja jouduin soluun jossa en viihtynyt. Mutta päätin, että ei en voi lopettaa tätä pieniin vastoinkäymisiin. Ja nyt oon niin kiitollinen, että jaksoin jatkaa. Kyllähän tää elämää on muuttanu, paljonki. Mutta nyt mulla on hyviä ystäviä, ihan paras solu (ainakin kesälomaan asti) ja kämppäkaverit ja tykkään käydä koulussa. Noh, ero exästä nyt oli rankka, kasvanut kuitenkin kyseisen ihmisen vierellä 4vuotta, mutta päätettiin yhdessä, ettei voida enää jatkaa. Jääköön syyt nyt mun tietoon, etäisinä ystävinä kuitenkin _yritetään_ pysyä :)
Mitäs elämään muuten.. No, koulu menee hyvin, ainakin omasta mielestä. Mitä nyt noita poissaoloja vähän kertynyt, IBS:sä takia (googlaa jos kiinnostaa). Jos ei pian hellitän, pitää taas alkaa noudattamaan tiettyä ruokavaliota :D En mieluusti sitä haluisi noudattaa. Mutta mahakivut nyt taas alko pahentumaan, kun niin pal stressiä viimeaikoina. Onneksi kaikki on nyt helpottanut, kun lopputyö on tehty ja kesäloma alkanut.
Aloin jo tottua joka viikonloppuiseen ravaamiseen. Joskus vähän hajottaa se 3-4h sunnuntainen matka takaisin asuntolaan, mutta tavallaan mä osaan jo nauttia niistä matkoista. Yleensä kuuntelen molemmat matkat vaan kokoajan musiikkia ja nukun :D Sunnuntaisin on melkein aina sama vakkarikuski, mukava mies :) Yhden jakson verran kun mulla oli perjantait vapaat ja menin torstaisin kotiin mulla oli kans "vakkari" kuski jonka kanssa juttelin aina tunnin lohjalta - saloon jossa vaihdoin bussia. Erittäin mukava vanhempi herrashenkilö :) Nykyisin tulee mikä kuski milloinkin vastaan perjantaisin :D (joskus ne on vähän pissapäitä)
Viikonloput kotona oli vuoden aikana yleensä aina kiireisiä, en ees muista koska viimeks olisin vaan ollut himassa koko viikonlopun. Pyrin aina näkemään kavereita, ellei pidä hoitaa asioita, shoppailla, käydä kaupassa tai tuu vieraita yms :D
Ennen lohjalle lähtöä mun elämä oli tosi ykstoikkosta ja tylsää. Yllättävää, että omalla tavallaa nautin siitä, mut välillä kyllä ahdisti se tylsyys ja toimettomuus. Nykyisin oon menossa kokoajan ihme, että ees ehdin rauhottua ja pysähtyä hetkeksi. Jotenkin asia on kääntynyt päälaelleen, että en oikeen osaa olla toimettomana enää, siks varmaan buukkaankin viikonloput yleensä ihan täyteen :D
Ihmisenä oon kuulema muuttunut todella paljon, en sit oo varma hyvään vai huonoon suuntaan. Ilmeisesti ärsyttävämmäks, mutta kaverit tykkää, että oon jutuissa enemmän mukana enkä oo niin ujo. Itsevarmuutta on myös tullut, vaikka joskus sitä on yritetty alas lyödä. Tossa luokassa ja koulussa en stressaa ulkonäöstä kokoaikaa, toisinkun ylä-asteella.
Kesäloma on alkanut hyvin, tapasin yhden ihanan jätkän, jonka luona oon viettänyt tähän asti periaatteessa koko kesän. Täällä onkin sitten aina hommaa, pihatöitä ja hevostenhoitoa, koiria ja kissoja. Yks tamma juuri varso, taas vähän lisää huolehdittavaa :) Kissanpentujakin löytyy 5 vai 6. Vipinää ja vilskettä kuuluu siis mun kesään :)
Mitäs teidän kesään? Ootteko tehnyt reissuja tai ollut kesätöissä?
Meitsi kiittää & kuittaa tältä erää!
-Julia
Mutta ekaks mun pitää sanoa, että en kadu pätkääkään. Onhan tää muutto ja muu ollu aika rankka elämänmuutos, tullu paskaa niskaan, mut sitäkin ennemmän tapahtunu kaikkee hyvää. Ekat kuukaudet oli aika rankkoja, koska en tuntenut ketään ja mulla kesti vähän kauemmin päästä jengiin mukaan, vaikka meidän luokka on alusta alkaen ollut aivan mahtava. (pientä ainaista draamaa lukuunottamatta :D <3) Ja tietysti kun oli tottunut näkemään exää lähes päivittäin. Mietin hetken lopettamista, kun parisuhde kärsi, en tuntenut ketään ja jouduin soluun jossa en viihtynyt. Mutta päätin, että ei en voi lopettaa tätä pieniin vastoinkäymisiin. Ja nyt oon niin kiitollinen, että jaksoin jatkaa. Kyllähän tää elämää on muuttanu, paljonki. Mutta nyt mulla on hyviä ystäviä, ihan paras solu (ainakin kesälomaan asti) ja kämppäkaverit ja tykkään käydä koulussa. Noh, ero exästä nyt oli rankka, kasvanut kuitenkin kyseisen ihmisen vierellä 4vuotta, mutta päätettiin yhdessä, ettei voida enää jatkaa. Jääköön syyt nyt mun tietoon, etäisinä ystävinä kuitenkin _yritetään_ pysyä :)
Mitäs elämään muuten.. No, koulu menee hyvin, ainakin omasta mielestä. Mitä nyt noita poissaoloja vähän kertynyt, IBS:sä takia (googlaa jos kiinnostaa). Jos ei pian hellitän, pitää taas alkaa noudattamaan tiettyä ruokavaliota :D En mieluusti sitä haluisi noudattaa. Mutta mahakivut nyt taas alko pahentumaan, kun niin pal stressiä viimeaikoina. Onneksi kaikki on nyt helpottanut, kun lopputyö on tehty ja kesäloma alkanut.
Aloin jo tottua joka viikonloppuiseen ravaamiseen. Joskus vähän hajottaa se 3-4h sunnuntainen matka takaisin asuntolaan, mutta tavallaan mä osaan jo nauttia niistä matkoista. Yleensä kuuntelen molemmat matkat vaan kokoajan musiikkia ja nukun :D Sunnuntaisin on melkein aina sama vakkarikuski, mukava mies :) Yhden jakson verran kun mulla oli perjantait vapaat ja menin torstaisin kotiin mulla oli kans "vakkari" kuski jonka kanssa juttelin aina tunnin lohjalta - saloon jossa vaihdoin bussia. Erittäin mukava vanhempi herrashenkilö :) Nykyisin tulee mikä kuski milloinkin vastaan perjantaisin :D (joskus ne on vähän pissapäitä)
Viikonloput kotona oli vuoden aikana yleensä aina kiireisiä, en ees muista koska viimeks olisin vaan ollut himassa koko viikonlopun. Pyrin aina näkemään kavereita, ellei pidä hoitaa asioita, shoppailla, käydä kaupassa tai tuu vieraita yms :D
Ennen lohjalle lähtöä mun elämä oli tosi ykstoikkosta ja tylsää. Yllättävää, että omalla tavallaa nautin siitä, mut välillä kyllä ahdisti se tylsyys ja toimettomuus. Nykyisin oon menossa kokoajan ihme, että ees ehdin rauhottua ja pysähtyä hetkeksi. Jotenkin asia on kääntynyt päälaelleen, että en oikeen osaa olla toimettomana enää, siks varmaan buukkaankin viikonloput yleensä ihan täyteen :D
Ihmisenä oon kuulema muuttunut todella paljon, en sit oo varma hyvään vai huonoon suuntaan. Ilmeisesti ärsyttävämmäks, mutta kaverit tykkää, että oon jutuissa enemmän mukana enkä oo niin ujo. Itsevarmuutta on myös tullut, vaikka joskus sitä on yritetty alas lyödä. Tossa luokassa ja koulussa en stressaa ulkonäöstä kokoaikaa, toisinkun ylä-asteella.
Kesäloma on alkanut hyvin, tapasin yhden ihanan jätkän, jonka luona oon viettänyt tähän asti periaatteessa koko kesän. Täällä onkin sitten aina hommaa, pihatöitä ja hevostenhoitoa, koiria ja kissoja. Yks tamma juuri varso, taas vähän lisää huolehdittavaa :) Kissanpentujakin löytyy 5 vai 6. Vipinää ja vilskettä kuuluu siis mun kesään :)
Mitäs teidän kesään? Ootteko tehnyt reissuja tai ollut kesätöissä?
Juhannus meni yllättäen pahojen tapojen kera hyvässä seurassa :D
Meitsi kiittää & kuittaa tältä erää!
-Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti